20.01.2008 - 16:25
Minä haluan rakentaa kanssasi hiekkalinnan. Ison jossa on parvekkeita ja ikkunoita sekä täysin oma maailma, jossa ristiriitaisuuksia taikka etäisyyksiä ei olisi. Hiekka olisi kuumaana joka paikassa ja aurinko kuumentaisi sitä entisestään.Olisi kesä ja sinä olisit koko ajan vierelleni kutittelemassa ja kuiskimassa hauskoja omituisia sanoja korviini. Jospa vain veisit minut sille retkelle, jolle olen aina halunnut.

Ei se vain mene niin. Et sinä ymmärrä minua ja siltikin minä pidän sinusta. Pidin hymystäsi jo silloin kun se kohdistui ensimmäistä kertaa minuun, tietäisitpä vain kuinka paljon nykyisin pidän siitä. Sinun tapasi puhua, käyttää omituisia pieniä kuvannollisia sanoja. Kaipaan juuri nyt hetkiä jolloin istumme vastakkaisilla puolilla pöytää ja keskustelemme kaikesta mitä maan päällä on. Minä en varmaan ikinä ole ollut niin onnellinen kuin silloin kun saan istua kanssasi. Tiedätkö kuinka tunnen eläväni noina hetkinä?

Sinä et tosiaan ymmärrä minua enkä minäkään sinua. Miksi typerät väärinkäsitykset voivat pilata kaiken sen mistä saan taistelutahtoni?  Jos nyt tulisit ja halaisit minua olisin melkoisen iloinen. Ei luovuttaminen ja typerät harkitsemattomat sanat voi olla kaiken loppu. Ei voi!

Minä en kestä tällaista. En kestä yksinäisyyttä. En tahdo.