Kun luulet olevasi rakastunut, kysy itseltäsi, herättääkö mies samoja tuntemuksia kuin jäälauttojen katselu.

Joo. No eipä taida herättää kukaan mitään tuntemuksia.Miehet ovat turhuutta.

Oli parit juhlat tuossa viikonloppuna. Perjantaina minut ympäröi äärettömän lyhyet miehet tärkeissä rooleissaan sandaalit jalkojen peittona. Tolvasti oli tyly, vaikka kävelin hänen vuokseen (en oikeasti vaan jonkun ihan muun) paikasta A paikkaan B. Pätkyyttä. Nyyttejä ja päänsärkyä.
Lauantaina villejä tanssikuvioita ja liian monta juomaa ykkösellä. Synttäripusuja&haleja ja drinkkejä.
Polttariporukalla oli hauskaa. Itse päätähti vain oli hieman kiukkuinen, johtuen turhuudesta. Turhuus poistui ehkä kolmeksi sekunniksi ja palasi voimakkaampana kuin koskaan.
Ilta oli suhteellisen mielenkiintoinen. Twister jäi pelaamatta, mutta hihitytti sitäkin enemmän. Oli ahdasta ja tukalaa. Liian intiimiä touhua. Nuoruus on elämän kulta-aikaa. Aikaa jolloin hankitaa typeriä kokemuksia ja nauretaan yhdessä kanssa ihmisten kanssa.



Ja tänään.
Äkkiä kotia ja lenkille. Piti käydä jossain hakemassa polttariporukkaan kuuluneen pikkuveljen hupparia.
Paidan haku oli vaikeaa. Mies ei ollut kotonaan vaan lähtenyt viikon reissulle. Jätimme nolon lapun seinään. Kukkasen kuva, typerää tekstiä ja väärän ihmisen numero. Naapuri toimittaa viestin perille ja sen jälkeen voimme nauraa.
Koiria, poikia ja jäätelöä. Hylkeenpyyntiä ja itkua.
Keskiviikkoon!