Haluan, haluan, haluan! Aikoihin ei ole tuntunut tältä, kaikella tuntuu
olevan merkitystä. En istu turhaan matematiikantunneilla, en hanki
hyvää oloani turhaan urheilusta, en tee mitään turhaa. Elämällä on
tarkoitusta. Jos ihmiset osoittautuvat pettymyksiksi ei minun tarvitse
lisätä tuskaani olemalla itselleni pettymys, sehän on kuitenkin pahin
pettymys se pettymys joka vaikuttaa tai jättää vaikuttamatta!
Kliseisesti haluan nähdä maailman omilla silmilläni, tuntea omalla
sydämelläni, ajattelellan omilla aivoillani.Haluan vain nähdä tuntea ja
ajatella liika heti. En malta odottaa! Olen kärsimätön, elämänjanoinen
ja tunnen jättäneeni liian monta kokemusta väliin. Pelkään koko ajan
hukkaavani mahdollisuuksia; sunnuntai aamuna voisin hyvin mennä
urheilemaan, lukea koulukirjoja tai muuta sivistävää kirjallisuutta tai
herätä hitaasti toisen ihmisen vierestä. Toisinaan tekemättömyys ja
yksinäisyys kuitenkin saavat minut ajattelemaan ja se on tärkeämpää
kuin lihakset, ällät tai läheisyys.
Minulla on syitä käydä koulua ja koulun käymisellä on seurauksia! Toisinaan motivaationi lähtee kolmessa minuutissa...
sunnuntai, 2. joulukuu 2007