Haluan, haluan, haluan! Aikoihin ei ole tuntunut tältä, kaikella tuntuu olevan merkitystä. En istu turhaan matematiikantunneilla, en hanki hyvää oloani turhaan urheilusta, en tee mitään turhaa. Elämällä on tarkoitusta. Jos ihmiset osoittautuvat pettymyksiksi ei minun tarvitse lisätä tuskaani olemalla itselleni pettymys, sehän on kuitenkin pahin pettymys se pettymys joka vaikuttaa tai jättää vaikuttamatta!
Kliseisesti haluan nähdä maailman omilla silmilläni, tuntea omalla sydämelläni, ajattelellan omilla aivoillani.Haluan vain nähdä tuntea ja ajatella liika heti. En malta odottaa! Olen kärsimätön, elämänjanoinen ja tunnen jättäneeni liian monta kokemusta väliin. Pelkään koko ajan hukkaavani mahdollisuuksia; sunnuntai aamuna voisin hyvin mennä urheilemaan, lukea koulukirjoja tai muuta sivistävää kirjallisuutta tai herätä hitaasti toisen ihmisen vierestä. Toisinaan tekemättömyys ja yksinäisyys kuitenkin saavat minut ajattelemaan ja se on tärkeämpää kuin lihakset, ällät tai läheisyys.
Minulla on syitä käydä koulua ja koulun käymisellä on seurauksia! Toisinaan motivaationi lähtee kolmessa minuutissa...