saara sanoo:
ihanaa ku me keskustellaan välillä tärkeistä asioista
BeTtIs sanoo:
kato kyll lukiolaiset osaa keskustella aiheesta kuin aiheest
saara sanoo:
ollaanhan me tän maan tulevaisuus, eli asioihin pystytään vaikuttamaan
BeTtIs sanoo:
sentään yleissivistävä koulu käyty
saara sanoo:
aijjaa, tässä on hyvä pohja ties millaisille tulevaisuuden osaajille!
BeTtIs sanoo:
kyllä me suomen toivot osataan
saara sanoo:
vetää viinaa ja villejä muuvseja?
saara sanoo:
syödä ja ruikuttaa?
BeTtIs sanoo:
viinaa ainakin vetää
 

"Öööh, en mä tiiä"                              
"Ei, ei, en mä uskalla!"                          
"Helpointa on jos lähetään nyt vaan pois"  

Toisaalta yllättäviä rohkeuden näytöksiä;
"Mihi ootte menos?"
"Kokeillaanko nyt sitä, ei patonkii vaan sitä haisevaa?"
"Sellanen heilurijutska!"

Lisänä vielä paljon puhetta älykästä peloista, mutta myös rohkeudesta jolla päihitämme pelot.

Minä haluan rakentaa kanssasi hiekkalinnan. Ison jossa on parvekkeita ja ikkunoita sekä täysin oma maailma, jossa ristiriitaisuuksia taikka etäisyyksiä ei olisi. Hiekka olisi kuumaana joka paikassa ja aurinko kuumentaisi sitä entisestään.Olisi kesä ja sinä olisit koko ajan vierelleni kutittelemassa ja kuiskimassa hauskoja omituisia sanoja korviini. Jospa vain veisit minut sille retkelle, jolle olen aina halunnut.

Ei se vain mene niin. Et sinä ymmärrä minua ja siltikin minä pidän sinusta. Pidin hymystäsi jo silloin kun se kohdistui ensimmäistä kertaa minuun, tietäisitpä vain kuinka paljon nykyisin pidän siitä. Sinun tapasi puhua, käyttää omituisia pieniä kuvannollisia sanoja. Kaipaan juuri nyt hetkiä jolloin istumme vastakkaisilla puolilla pöytää ja keskustelemme kaikesta mitä maan päällä on. Minä en varmaan ikinä ole ollut niin onnellinen kuin silloin kun saan istua kanssasi. Tiedätkö kuinka tunnen eläväni noina hetkinä?

Sinä et tosiaan ymmärrä minua enkä minäkään sinua. Miksi typerät väärinkäsitykset voivat pilata kaiken sen mistä saan taistelutahtoni?  Jos nyt tulisit ja halaisit minua olisin melkoisen iloinen. Ei luovuttaminen ja typerät harkitsemattomat sanat voi olla kaiken loppu. Ei voi!

Minä en kestä tällaista. En kestä yksinäisyyttä. En tahdo.

Säde valon vaeltaa
yli vartalosi kylmän maan
ootko luovuttanut kokonaan
Kun kaikki pelko sisälläsi
uskoo vain kylmyyteen ulkopuolella
ja sydän puhki jäätynyt anelee
oisinpa poissa mutta pois pääse en, en, en

cmx - kauneus pettää


Minä olen vanha, koko elämäni tuntuu olevan ohi. Voin vain miettiä asioita joita en enää ikinä tule tekemään.
Voin vain miettiä kuinka haluan takaisin aikaan, jolloin en tiennyt mitä haluan, pelkäsin kadottavani itseni.
Mitä väliä sillä olisi ollut. Jos en nyt olisi itseni kanssa olisin onnellisempi.

Olen jälleen onnistunut kapuamaan hentoja vaaleanpunaisia tikkaitani pitkin liian korkealle. Menneet viikot ovat katkoneet tikkaideni askelmat ja minä olen pudonnut hitaasti, mutta varmasti. Eilen putosin tömähtäen maanpinnalle. Sattui ja sattuu vieläkin, en ymmärrä miten en ikinä opi. Miksi aina kivuta, ei koskaan saavuta huippua aina vain tömähdyksiä, kipua ja häpeää.
Typeryyteni tulen toistamaan aivan varmasti, vain yksi hento sana ja kokoan jälleen tikkaitani pyrkien samalla säilyttämään henkisen tasapainoni. Henkinen tasapaino pyrkii vain unohtumaan kavutessa. Liian usein ongelmani on myös valinta kaksien tikkaiden väliltä, kiivetäkö näitä vai noita toisia pitkin. Päädyn heilumaan molempien välillä edestakaisin ja seurauksena on usein pitkitetyn hidas raastava putoaminen, ja siltikin lopullinen törmäys sattuu kovinkovin paljon ehkä jopa liikaa.

Aivan sama, ei minuakaan kiinnosta. Tämä on vain elämää, joka ei tänäänkään maistu minulle.