Huomasin, ettei minun ystäväni tiedä koska minulla on paha olo, eikä kukaan heistä tahdo iloita silloin kun minulle on tapahtunut jotain kivaa. Eikä kukaan kuuntele kun haluaisin miettiä vaihtoehto a:n ja b:n väliltä. Voi minä niin yritin ja mitä yksi lause ja sen jälkeen palattiin siihen mitä he olivat tehneet. Välillä tuntuu vain niin kurjalta. Ihmiset joiden pitäisi tuntea minut ja ymmärtää mitä pidän tärkeänä. JA SE KAIKKI OHITETAAN YHDELLÄ MITÄTTÖMÄLLÄ LAUSEELLA!Olen itsekäs ja kamala?
Eikö se niin olekin, että ihmiset tekevät itse itsensä onnelliseksi ja onnettomiksi?
En tunne itseäni, minä en tiedä mistä pidän tai mikä tekee minut onnelliseksi.
En tiedä mitä tekisin jos saisin lomaa ja minulla olisi rahaa käytössä. En pysty puhumaan tuntemattomille itsestäni, kerron puolinaisia totuuksia, vaihdan puheenaihetta, yritän hymyillä ja näyttää siltä kuin minua kiinnostaisi. Miten helppoa onkaan arvostella toiselle tärkeitä asioita, jotta ei tarvitsisi puhua itsestään!
Sain kuulla kirjoitusten tulokset, ei hyvä eikä paha. Olisin tahtonut kertoa jollekin, mutta en jaksanut. Istuin ulkopuolisena taiteilijoiden pöydässä, miettien miksi olen niin epäsosiaalinen ja typerä. Miksen ymmärtänyt heidän puheestaan jokaista sanaa, miksi vain joka toisen? Mietin myös verenluovuttamista, mutta en tiedä kelpuutetaanko minun vertani. Minusta olisi kivaa ajatella, että niin pienellä teolla voisin pelastaa jonkun ihmisen hengen.
Hullut päivät ovat turhuutta. Samoin se mummojen kiilaus ja töniminen. Itse asiassa kaikki tuntuu tällä hetkellä turhalta.
Maj Karma - Rukous
Mietin kumpi on yksinäisempää,
olla mä vai noi tuolla sisällä
Mietin tuunko joskus yhtä rikkaaksi,
vai oonko kenties rikkaampi?
